Kaskistontien kaukalosta Mestiksen mestariksi

Kuvat: Elmeri Elo

Kuvat: Elmeri Elo

Euralaislähtöinen ja Panelian Raikkaassa kiekko-oppinsa saanut Matias Varttinen nosti viime kauden päätteeksi Mestiksen mestaruuspokaalia. Kaudella 2021-22 Ruotsissa kiekkoileva hyökkääjä on kiitollinen kaikesta siitä tuesta, joka on mahdollistanut hänen uransa. Euralla ja Panelialla on ikuisesti paikka miehen sydämessä.

Jääkiekkoilija Matias Varttisen katse kiertää tutuissa maisemissa. Euralaislähtöinen Panelian Raikkaan kasvatti on poikkeamassa Rivimyllyn kesäisessä auringonpaisteessa. Tuttu ympäristö palauttaa mieleen juniorivuodet.

– Panelia oli pelaajalle hieno paikka. Täällä oli aina paljon jäätä käytössä ja pikkupoikakin huomasi sellaisen yhdessä tekemisen meiningin. Eihän täällä, kuten missään muuallakaan lasten urheiluharrastukset pyöri ilman vahvoja taustajoukkoja, jotka koostuvat usein pelaajien vanhemmista, Varttinen sanoo.

– Se, mitä vanhemmat ja muut tekevät junioriurheilun eteen on todella iso asia. Jos mietin omaa uraani, ei se olisi koskaan alkanut, saati jatkunut ilman vanhempien tukea. Siihen suuntaan täytyy antaa isoa kiitosta.

Lapsuusvuotensa Varttinen vietti Euran Nikkarissa ja Kirkonkylänmäellä. Euran Urheilukeskuksessa vierähti monet päivät. Hän pelasi kesäisin jalkapalloa, talvella illat menivät kaukalossa ulkojäillä.

– Kaikkialle mentiin, missä oli tilaa pelata tai minne vanhemmat vain kuskasivat. Eura oli hyvä paikka viettää aktiivista lapsuutta. Kavereita oli paljon ja pelipaikkoja monipuolisesti esimerkiksi pihalätkään ja -sählyyn. Kaikki tämä on vaikuttanut omalta osaltaan siihen, että saan tehdä tätä hommaa ammatikseni.

5-vuotiaana Varttinen liittyi mukaan joukkuetoimintaan, kun auto suunnattiin kohti Panelian jäähallia.

– Junnuvuosilta nousee päällimmäisenä mieleen turnausreissut sekä Suomessa että ulkomailla. Ne olivat aina uusia kokemuksia ja siinä näki nuorena poikana maailmaa. Olimme Raikkaan kanssa esimerkiksi Kanadan Quebecissa PeeWee-turnauksessa ja pääsimme katsomaan NHL-ottelua. Ne on isoja juttuja tuollaiselle noin 10-vuotiaalle pikkunassikalle.

Turnauksista saavutettiin myös menestystä, mikä ruokki entisestään nuoren kiekkoilijan intohimoa omaa lajiaan kohtaan.

– Muistan, kun Helsingin turnauksessa ihmeteltiin, että mikä ihmeen Panelian Raikas. Mutta niin vain me voitimme ensimmäisen turnauksen ja sijoituimme seuraavana vuonna toiseksi. Kyllä siinä vaiheessa porukka tiesi, että mikä jengi ja mistäpäin Suomea.

Paneliasta Porin kautta Itä-Suomeen

Samasta Panelian Raikkaan joukkueesta on noussut kaksi muutakin pelaajaa Liigaan. Varttinen on pelannut jossain vaiheessa junioriuraansa viime keväänä Lukossa Suomen mestaruuden voittaneiden, tätä nykyä Ässissä pelaavan Roni Sevänen ja KooKoon riveihin siirtyneen Oskari Setäsen kanssa.

– Seväsen kanssa olemme pelanneet jalkapalloa ja jääkiekkoa yhdessä monet vuodet ja Setänen oli meidän maalivahtinamme Paneliassa. Lisäksi pelasin samoissa porukoissa Lehtimäen Niklaksen ja Linnemäen Erikin kanssa, joiden kanssa minä ja Sevänen siirryimme aikanaan Poriin, Varttinen kertoo.

– Paneliassa tehtiin hyvin ja monipuolisesti hommia. Valmennus oli laadukasta ja treeniaikaa oli paljon tarjolla, se innostus tarttui helposti meihin pelaajiin. Pelasimme kolmen A:n sarjaa Liiga-seurojen junnuporukoita vastaan ja pystyimme haastamaan peleissä kaikkia jengejä.

Varttisen matka jatkui Paneliasta C-juniorina Porin Ässiin, jossa hän pelasi tehokkaasti vuodet 2010-2016 nuorten eri ikäluokissa. Uransa ensimmäisen liigapelin hän pelasi helmikuussa 2016 KalPaa vastaan. Liiga-uran avausmaali syntyi seuraavan kauden alkupuolella lokakuussa Porissa JYPin verkkoon.

– Ensimmäinen Liiga-peli on hieno muisto, sillä se oli yksi lapsuuden unelma, joka täyttyi. Muistan hyvin myös ensimmäisen maalini. Maalinedustalla oli kauhea hässäkkä ja siellä oli varmaan kaikki muut paitsi minä ja toinen puolustajamme. Lähdin niin sanotusti haistelemaan tilannetta ja kiekko tuli pelaajien alta minulle. Siirsin kiekon lavalla sivuun ja nostin rystyltä ylös käytännössä tyhjään maaliin.

Punamustien paidassa kertyi neljän kauden aikana yhteensä 130 Liigan runkosarjaottelua, joissa Varttinen kirjautti tehopisteet 9+19=28. Keväällä 2019 hän lähti etsimään uralleen uutta suuntaa ja siirtyi Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Mestikseen ja Jokipoikien riveihin.

– Mestishän on viime vuosien aikana nuorentunut paljon. Peli on hieman samantyyppistä kuin A-nuorissa. Pelaajat ovat hyviä, mutta siellä sattuu ja tapahtuu, mikä tarkoittaa, että maaleja tulee enemmän kuin Liigassa, missä tekeminen on huomattavasti kontrolloidumpaa.

Vuotta myöhemmin kauden päätteeksi Waltteri Immonen -herrasmiespelaajapalkinnon saaneen laitahyökkääjän tie vei Joensuusta Imatralle ja Ketterän paitaan, jossa Varttinen saavutti viime kauden päätteeksi Mestiksen mestaruuden. Hän oli kauden päättyessä joukkueensa toiseksi paras pistemies.

– Alku oli hyvää, jonka jälkeen tuli pieni suvantovaihe. Koronatauon jälkeen homma lähti rullaamaan todella hyvin. Fiilis oli, että nyt on näytön paikka ja ladataan kaikki peliin. Ketjukavereiden kanssa löytyi yhteinen sävel ja homma toimi.

Varttisen omat pelit loppuivat finaalisarjan toisen pelin avauserässä ikävään loukkaantumiseen.

– Minulla olisi ollut annettavaa, joten oli raskasta katsoa sivusta, kun ei pystynyt antamaan omaa panostaan. Enemmän sitä katsomossa jännittää kuin vaihtoaitiossa. Joukkue oli hyvä ja mestaruus oli kaiken sen kovan työn palkinto. Voittaminen on aina hienoa, ja se onkin yksi syy, miksi nautin tästä hommasta.

Uusi polku alkuun Ruotsissa

Jääkiekko on yksi niistä ammateista, jotka vievät tekijänsä monenlaisiin paikkoihin. 26-vuotias Varttinen on kiertänyt kotoisen Satakunnan lisäksi Itä-Suomea. Seuraavaksi hän pelaa Ruotsissa. Varttinen teki maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla HockeyEttanissa pelaavan Kalmar HC:n kanssa kauden 2021-22 kattavan sopimuksen.

Menneenä kesänä Varttinen teki päivätöitä reilun kuukauden ajan Paneliassa Vientikivi Oy:n palveluksessa.

– Työ oli mielekästä. Entisen pelikaverini isä omistaa kyseisen yrityksen. Hän vinkkasi, että heillä olisi hetkeksi tarvetta apumiehelle, jos vain kiinnostaa. Viime kauden päättäneen loukkaantumisen vuoksi en pystynyt treenaamaan täysipainoisesti, joten ajattelin, että nyt on hyvä hetki mennä töihin.

Valmistautuminen uuteen kauteen alkoi todenteolla heinäkuussa, jonka kiekkoilija pyhitti jääkiekkoilulle ja oheisharjoitteille muun muassa personal trainerin kanssa. Tuolloin Varttisella ei ollut vielä sopimusta ensi kaudeksi, mutta katseet oli jo suunnattu pääsääntöisesti ulkomaille.

– Halusin lähteä katsomaan maailmaa ja oppia olemaan erilaisessa ympäristössä. Ulkomaillahan pääsee opiskelemaan kieliä ja kulttuureita. Jääkiekkoilullisesti on tärkeintä, että pääsee pelaamaan paljon ja tuottamaan tulosta. Olen tullut tässä kohtaa uraani Suomessa tietyn polun päähän ja nyt haetaan uutta polkua, jota kautta voi aueta uusia ovia.

​​​​​​​Teksti: Marko Östman