Saarion miekka on konservoitu ja asetettu näytteille Poriin

Panelialaisen Matti Rintamaan viime vuoden kesällä löytämät pronssikautiset miekan katkelmat ovat nyt nähtävillä Satakunnan Museon perusnäyttelyssä keskikerroksessa. Konservoitu miekka esiteltiin lauantaina yleisölle osana Panelian pronssikausi -päivää. Paneliankosken Voima Oy kustansi kulttuurikummina esineen konservoinnin, jotta sen säilyminen on turvattu ja se saatiin takaisin kotimaakuntaansa esille.

- Yhtiömme on täyttänyt 110 vuotta tänä vuonna. Näimme heti, että Matin löytämässä miekassa on jotain erilaista, ja nyt näyttelyssä voi käydä katsomassakin, että se on varsin mielenkiintoinen esine. Olennaista tässäkin projektissa oli yhteistyö, eli kiitos kaikille osapuolille, toimitusjohtajamme Kimmo Nurminen lausui.

Satakunnan Museon arkeologi Leena Koivisto kertoi pronssikaudesta Satakunnassa (1500-500 eaa) sekä pronssikauden tutkimuksista ja esinelöydöistä Paneliasta. Pronssikauteen kuuluvat olennaisesti hiidenkiukaat, pronssin käyttö metallina sekä polttohautaukset. Panelian runsaat pronssikautiset löydöt sijoittuvat Panelian muinaislahden rantavyöhykkeelle.

- Paneliasta on löytynyt yksi keihäänkärki, Ellan keihäänkärki ja kolme onsi- eli putkikirvestä, joista viimeisimmän Jani Järvinen löysi Kuulomäeltä Katilan tilalta noin kuukausi sitten. Miekkoja on kolme. Vuonna 1955 salaojan kaivuutöissä on löydetty Aloksenrannan miekka, joka on pronssikauden alkupuolelta ja valmistettu Ylä-Tonavan alueella Etelä-Saksassa. Toinen on Loukomäen miekka, joka löydettiin vuonna 1949 hiidenkiukaasta, se on ajoitettu pronssikauden lopulle ja skandinaavista alkuperää. Uusin on Saarion miekka, joka on valmistettu pronssikauden loppupuolella ilmeisesti Skandinaviassa. Kyseessä on pistomiekka, jota ei ole käytetty, vaan joka on ilmaissut arvoa.
​​​​​​​
Klikkaa juttu auki, niin näet lisää kuvia ja voit lukea lisää Saarion miekasta.

Saarion miekassa on kummankin terän reunassa kolme uurrettua viivaa molemmilla lappeilla. Lisäksi terän lappeilla on kaksoisspiraalikaiverrusta, joka on tutkimusten mukaan tyypillistä pronssikautisissa esineissä. Miekassa on pitkä kahvan ruoto, mutta itse kahva on hävinnyt, sillä se on ollut orgaanista ainesta. Samoin miekan kärki on hävinnyt.

Miekan konservoi Konservointipalvelu Löytö Oy, josta paikalla oli Anna Lehtinen kertomassa konservoinnista ylipäänsä ja tarkemmin siitä, mitä Saarion miekalle tehtiin. Hän kehui yhteistyökuviota ja totesi, että siitä tuli hyvä mieli, kun esine saatiin esille Satakuntaan.

- Konservoinnin tavoitteena on saada esineet säilymään ja tuottaa niistä tietoa. Esineille tehdään välttämätön minimi, eikä niitä siis parannella. Kun esine kaivetaan esille, käynnistyy kemiallis-, fysiologis- ja joskus mikrobiologinenkin reaktio. Konservoinnin tehtävänä on sopeuttaa esine uuteen elämäänsä sisätiloissa.

Anna Lehtinen, konservoija

Leena Koivisto, arkeologi