Pappilankosken kalaportaat kehittävät koko jokea

Eurajoen Pappilankosken voimalaitoksen luonnonkauniissa miljöössä mieli lepää. Kalaportaiden kosken kohina yhdessä jokimaiseman kanssa luo täydelliset puitteet rauhoittumiseen. Pitkään joen tilaa seurannut Jari Lainio ihastelee tyytyväisenä veden soljuntaa suurilla kivillä.

– Olen elänyt koko elämäni ajan Eurajoen varrella. Olen uinut joessa lapsesta lähtien, kuten myös oma jälkikasvuni. Lisäksi harrastan kalastusta, joten tämä on monelta osin minulle hyvin tärkeä joki, Lainio sanoo.

Vuonna 2011 valmistunut kalatie kunnostettiin nykyiseen loistoonsa elokuussa 2019. Tavoitteena oli helpottaa kutevien kalojen, kuten esimerkiksi vaellussiian nousua ylemmäs Eurajokeen. Aiempi putouskorkeus oli osoittautunut liian suureksi, joten jyrkkyyttä maltillistettiin.

– Usean ihmisen havaintojen perusteella Eurajokeen nousee loka-marraskuussa siikaa. Mitä ylemmäs kalat pääsevät, sitä enemmän niillä on hyviä kutupaikkoja. Vaellussiika ja taimen on todettu uhanalaisiksi kalalajeiksi, joten niiden eteen on tehtävä entistä enemmän töitä.

Eurajoessa on useampia koskia, joissa kalojen on hyvä kutea. Pappilankoskelta viiden kilometrin matkan jälkeen sijaitsee Irjanteenkoski, siitä kaksi kilometriä ja ollaan Saharinkoskella. Eivätkä kosket toki tähän lopu, sillä niitä riittää aina Eurakoskelle saakka.

– Koskialueilla virtaukset ovat tasaisempia ja näin ollen kudun onnistumiselle on paremmat mahdollisuudet. Kalojen lisääntymisen kannalta koskialueita pitäisi saada mahdollisimman paljon kutualueiksi.

Lainio oli kunnostustyön alullepanija. Hän oli useana vuotena yhteydessä Varsinais-Suomen ELY-keskukseen kalatien haasteista. Syksyllä 2018 Lainio kirjasi ELY-keskuksen pyynnöstä havaintoja kalamääristä ja virtauksista.

– Tarkkailin pimeän aikaan taskulampun valossa silmämääräisesti ja kun vedenpinta oli matalalla, antoi se hyvän kuvan sen hetkisestä tilanteesta. Putouskorkeudet olivat suurimmillaan noin 50-60 senttimetriä, mikä on aivan liian jyrkkä siialle.

– Siiat, kuten myös pienemmät kalat, nousivat ensimmäisen putouksen kohdalle ja kasaantuivat siihen. Tämä osoitti, että kalaa on, mutta siitä eteenpäin niiden nouseminen oli käytännössä mahdotonta.

Kalatie on yhteinen ponnistus

Lainio teki tiivistä yhteistyötä Paneliankosken Voiman kanssa. Hän kiittelee paikallisen energiayhtiön vahvaa halua olla mukana kehittämässä alueensa luontoa ja sen hyvinvointia.

– On hienoa, että heidänkin intresseissään on toimiva kalatie. He jopa sulkivat yhtenä viikonloppuna Pappilankosken voimalaitoksen, jotta pystyimme lisäämään kalatien virtausta, Lainio kertoo.

– Tarkoitus oli havainnoida sitä, lisääkö veden määrä kalojen määrää, mutta lopputulemana selvisi, ettei sillä ollut merkitystä. Toisinpäin vesimäärän vaikutus näkyi, sillä kun vesi väheni, lähtivät kalat laskettelemaan alaspäin.

Lainio sanoo ymmärtävänsä, ettei vuonna 2011 voitu saada kaikkea kerralla kuntoon. Hyvä tapa toimia onkin tehdä jatkuvaa tarkkailua ja muutoksia havaittujen tarpeiden pohjalta.

– Tämä on jatkuvaa kehitystyötä. Tässä on noin 120 metrin matka ja kuuden metrin korkeus, joihin ei voida vaikuttaa. Ainoa tapa on siirrellä kiviä ja tehdä koskeen rakenteellisia muutoksia. Kivien sijainnit vaativat tarkkaa suunnittelutyötä, mutta myös erilaisia kokeiluja paikan päällä, jotta nähdään missä ne palvelevat parhaiten virtausta.

Tietoa haettiin paljon myös muualta, joissa vastaavia kalateitä oli tehty.

– Keski-Suomessa Kissakosken voimalaitoksella oli tehty luonnonmukainen kalauoma ja siellä on todettu siian nousevan ylös. Soitin kyseisen kalatien suunnittelijalle paikalliseen ELY-keskukseen ja kalastusbiologi Mika Sivil tämän pään ELY-keskuksesta oli myös yhteydessä sinne. Saimme heiltä hyvää tietoa ja vinkkiä.

Toimiva kokonaisuus rakentuu kokemuksen kautta

Viime syksyiset havainnot osoittivat, että siiat ovat nousseet kalatien yläpäähän, josta on matkaa padolle enää noin parisenkymmentä metriä. Kun kalat saadaan padosta eteenpäin, on niillä vapaa matka ylös Eurajokeen.

– Kunnostustyöt toivat hyvää kehitystä ja eteenpäin on menty, mutta ei tämä vielä aivan valmis ole. Tämä vaatii jatkuvaa tarkkailua ja havainnointien tekoa. Se antaa suuntaviivat sille, mitä meidän tulee seuraavalla kerralla kehittää, Lainio toteaa.

Kalojen määrä kertoo suoraan myös veden puhtaudesta. Lainio toivookin, että uhanalaisten kalalajien esiintyminen Eurajoessa asettaisi jokiveden puhtaudelle yhä tiukempia vaatimuksia.

– Lähiajan tavoitteena olisi saada Suutalankoskella sijaitseva pieni pohjapato poistettua. Tämän toimenpiteen avulla siika pääsee nousemaan vaivattomammin myös tähän kalatielle. Toinen haaste on ryhtyä selvittämään, että mitä reittiä ja miten kalat pääsevät alaspäin.

Vaikka Lainio oli kehitystyön aktiivinen alullepanija, haluaa hän antaa kunniaa isolle joukolle, jotka ovat olleet hankkeessa mukana.

– Varsinais-Suomen ELY-keskus toteutti ja maksoi kunnostuksen, joten heidän roolinsa oli se kaikkien suurin ja tärkein. Paneliankosken Voiman kanssa yhteistyö on koko ajan sujunut hyvin ja heillä on ollut halu viedä tätä projektia eteenpäin.

Hankkeessa oli aktiivisesti mukana myös Eurajoen Vesiensuojeluyhdistys, jonka varapuheenjohtajana Lainio toimii.

– Järjestimme viime syksynä noin 30 hengen vaelluskalaseminaarin ja -retken. Kävimme taskulamppujen valossa tarkkailemassa alemmalla Suutilankoskella ja tässä kalaportailla. Ihmiset olivat todella kiinnostuneita, mikä kertoo siitä, että asia on lähellä monen sydäntä, Lainio hymyilee.