Asukasystävällistä ja ripeää maakaapelin asennusta

Kiukaisten Kappelinkujalle asennettiin viime syksynä maakaapelit. Tien alkupäässä asuva Timo Mäkinen on ollut erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Maaseudun rauha miellyttää entistä ilmavoimien toimiupseerina.

Eurajoen varrella Kiukaisten kylän keskustassa asuva Timo Mäkinen mittailee tyytyväisenä kunnostettua pihamaataan. Kesäinen vehreys on levittäytynyt ympäristöön, eikä Paneliankosken Voiman suorittaman maakaapelin asennustyöstä näy jälkeäkään.


– Kyllä on hienoksi laitettu piha. Olemme vaimoni kanssa molemmat todella tyytyväisiä. Meiltä kaivettiin tästä ylös useampi metri nurmikkoa ja maata, jonka jälkeen kaikki laitettiin kuntoon viimeisen päälle hienosti, Mäkinen kiittelee.


– Kun energiayhtiöltä ilmoitettiin maakaapelin asennuksesta, kertoivat he samalla laittavansa paikat yhtä hyvään kuntoon kuin mitä ne olivat ennen töiden aloitusta. Sen pitivät, minkä lupasivat. Turhaan vaimoni jännitti, että tuleeko varmasti yhtä siistiä kuin ennenkin.


Maakaapelin asennustyöt aloitettiin Kappelinkujan loppupäästä. Näin ollen tien ensimmäisessä talossa asuvan Mäkisen taloon maakaapeli asennettiin viimeisenä.


– Miehet tulivat tähän kaivinkoneen kanssa tekemään asennuksia. He etenivät tasaisen ahkeraan tahtiin tien reunaa pitkin, sillä Kappelinkujalle asennettiin samalla myös mahdollisuus katuvaloille.


Mäkinen korostaa äärimmäisen asukasystävällistä työskentelyä.


– Asennustyö ei häirinnyt millään tavalla asumista ja olemista. Hommat valmistuivat kolmen miehen voimin todella ripeästi. Meidänkin pihallamme kaikki oli valmista yhdessä työpäivässä.




Maaseudun rauhassa isänmaallista henkeä


Mäkisen taloa suojaa korkea kuusiaita. Vuosien varrella sitä on leikattu latvoista useampaan otteeseen, jotta ne eivät häiritsisi ennen ilmassa kulkeneita linjoja.


– Paneliankosken Voima huolehti, että kuuset eivät pääse kasvamaan liian korkeiksi lähelle kaapelia. He kävivät aina tasaisin väliajoin leikkaamassa niitä. Kertaalleen suoritin leikkuutyön itsekin, kun kaverillani oli laitteet siihen, Mäkinen kertoo.


– Aikanaan kun muutimme tähän, kävivät Paneliankosken Voiman miehet kaatamassa meidän pyynnöstämme pihalta kaksi isoa koivua. Palvelu on ollut aina kyllä ihan viimeisen päälle hyvää.


Mäkinen on kotoisin alkujaan Punkalaitumelta, mutta kertoo juurtuneensa reilussa kolmessa vuosikymmenessä Kiukaisiin. Paikkakunnalle hän muutti eläköitymisensä jälkeen helmikuussa 1986.


– Silloinen Kiukaisten palopäällikkö Erik Isoviita totesi, että kyllä teille täältä asunto löydetään. Pari viikkoa myöhemmin hän sitten soitti kertoakseen, että täällä olisi talo myynnissä. Tulimme katsomaan ja tykästyimme tähän.


– Kiukainen on todella rauhallinen paikka. Olen aina rakastanut maaseudun rauhaa. Täällä on kaikilla iso halu auttaa toisiaan, ja sellaista tietynlaista vanhan ajan isänmaallista henkeä on löytynyt alusta alkaen.




25 vuotta ilmavoimien toimiupseerina Satakunnan lennostossa


Myös Euran lentokentän läheisyydellä oli iso merkitys, kun muutto Kiukaisiin tuli ajankohtaiseksi. Pitkän uran Puolustusvoimien ilmavoimissa tehnyt Mäkinen eläköityi sotilasmestarina.


– Anoin aikanaan 20-vuotiaana vapaaehtoisena ilmavoimiin Kauhavalle lentotekniseen kouluun. Alokasajan jälkeen siirryin lentokonekoulutukseen ja aliupseerikurssin jälkeen anoin siirtoa Poriin, jotta pääsin lähemmäs kotipaikkakuntaani, Mäkinen muistelee.


– Teimme tarkastuksia silloisiin Fouga Magister -hävittäjiin. Se oli mielenkiintoista ja hienoa aikaa, kun sain istua monta koelentoa Fougan takaohjaamossa.


Vakituiseen palvelukseen hän pääsi ensimmäisen kerran kersantin vakanssille. Vuotta myöhemmin oli edessä lentoteknillisen peruskurssin suorittaminen.


– Ura sotavoimissa vei minut ensin Porista Kauhavalle. Myöhemmin olin komennuksilla 70-luvulla Ranskassa ja 80-luvun alussa Englannissa. Laivue siirtyi tuolloin Pirkkalaan, josta sitten jäin eläkkeelle. Ilmavoimissa jokainen päivä oli erilainen.


Vuodesta 1959 tähän hetkeen sekä maailma että lentokonemallit ovat muuttuneet. Mäkisellä on vankka 25 vuoden kokemus huoltotöistä ja koelennoista niin Fouga Magister- kuin Hawk-hävittäjillä.


– Kaikki koneet ovat omanlaisiaan ja jokaiseen tarvitaan omat tyyppikoulutuksensa. G-voimat ovat aivan eri luokkaa, sillä Fougassa ne olivat maksimissaan 5,5 G:tä ja Hawkissa 7 G:tä. Sillä voi jo ylittää äänivallin.



Taivaalla tuntee vapauden


Mäkinen on huoltanut ja lentänyt sivutöinään myös siviili- ja yrityslentokoneilla. Hän kuljetti Cessnoilla muun muassa matkustajia Suomen ilmatilassa ja hinasi pitkään purjekoneita Piikajärvellä.


– Fougan mekaanikkoja on Suomessa kovin vähän enää tänä päivänä, sillä kyseessä on jo museolentokone. Kaksi kaveria olen kouluttanut mekaanikoiksi. Toinen heistä työskentelee Finnairilla ja toinen Rajavartiolaitoksella, Mäkinen sanoo.


Tätä nykyä miehellä on työn alla yksi Fouga-kone, joka sijaitsee Porissa ja jolla lennetään muun muassa esittelylentoja.


– Kerran vuodessa lennän takaohjaamossa ohjeistuksen mukaisen koelennon, jonka jälkeen totean sen olevan kunnossa. Tämän jälkeen hyväksyn koneen lentokelpoiseksi omalla allekirjoituksellani.


Kaiken kaikkiaan lentotunteja on tullut yhteensä jo niin paljon, ettei Mäkinen ole enää pysynyt laskuissa mukana.


– Jo pienestä pojasta lähtien ovat lentokoneet, lentäminen ja yleensäkin ilmailu olleet se minun juttuni. Ilmassa on tietynlainen vapauden tunne, mutta samaan aikaan se sisältää suuren vastuun niin lentäjiltä kuin mekaanikoiltakin, Mäkinen hymyilee.



Kuva: Timo Mäkisen kotialbumi.

Kuva: Timo Mäkisen kotialbumi.